Tänään sosiaalisen median uutisvirtaani tarttui useampi postaus tuttavilta ja kollegoilta, jossa kommentoitiin KIHUn teettämän tutkimuksen tuloksia – lähinnä yhtä sen osa-aluetta joka koski liikkumattomuutta. Tutkimuksen mukaan joka viides vastanneista ei ollut harrastanut liikuntaa missään sen muodossa edeltävänä vuonna.

Itse jäin pohtimaan, että jos joka viides ei liiku – onko mahdollista, että vika ei olekaan motivaation vaan tarjonnan puutteessa? Toki motivaatio liikkumiseen tulee lähteä itsestään, mutta jos sopivia vaihtoehtoja ei löydy, on helpompi jäädä kotisohvalle.

Tiedän kokemuksesta miltä tuntuu, kun taustalla on vuosien liikkumattomuus ja kiloja vyötäröllä vaikka muille jakaa. Muistan myös ikuisesti, miten karmea ajatus oli lähteä kuntosalille tai lenkille veren maku suussa samalla kun häpeä omasta kehosta leijui kuin myrskypilvenä pään päällä.

Muistan myös, miltä tuntui kun löysin laitteet, jotka saivat minut liikkumaan. Sain aloittaa kevyesti, omassa pienessä kuplassa sekä lyhyellä harjoitteluajalla. 30 minuutin treenillä sain aloittaa oman tasoni mukaan, sain mahtavan olon joka jatkui pitkään harjoittelun jälkeen, hurjan hien pintaan ja jokaisen treenin jälkeen askeleeni kantoi nopeammin ja kevyemmin. Kynnys aloittamiseen oli matala ja kunto kasvoi nopeasti. Muutaman kuukauden jälkeen, muutaman kilon kevyempänä oli luonnollinen askel lähteä juoksupoluille testaamaan treenin tuloksia. Eipä mennyt kauaa kun pieni kipinä, joka heräsi omituisen näköisten treenilaitteiden avulla oli kantanut minut juoksupolkujen kautta koulun penkille opiskelemaan miten voisin auttaa muita pitämään huolta hyvinvoinnistaan.

Itselleni vaihtoehtoisen liikuntamuodon löytäminen oli elintärkeää, sillä muutoin saattaisin vieläkin vältellä liikunnan eri muotoja mitä huvittavimmilla tekosyillä. Toisin kuitenkin kävi, sillä nyt vuosien jälkeen teen työtä hyvinvoinnin parissa sekä maahantuon kyseisiä laitteita ympäri Eurooppaa.

Pohdin työssäni usein, nostetaanko Suomessa esiin riittävästi vaihtoehtoja, joiden avulla liikkumisen aloittaminen on helpompaa vai syrjitäänkö ”ilman kipua ei saada tuloksia” aatteen turvin uusia keinoja keventää liikunnan aloittamista?

Onko siis aika liikuntaa tarjoavien yritysten tulisi tarttua haasteeseen ja tarjota monipuolisempia sekä matalamman kynnyksen keinoja innostaa liikkumiseen?

Tätä pohdin tänään.

Jaetaanko ajatuksia?

tiiu.itkonen@bodypioneer.fi

www.bodypioneer.fi

https://www.mtv.fi/sarja/uutisjutut-kotimaa-33001022/lahes-joka-viides-suomalainen-ei-ole-harrastanut-liikuntaa-lainkaan-viimeisen-vuoden-aikana-1098570

Jarmo Mäkinen (toim.), Aikuisväestön liikunnan harrastaminen, vapaaehtoistyö ja osallistuminen 2018. KIHUn julkaisusarja, nro 67. ISSN 2489-8317, ISBN 978-952-7290-05-7 (PDF). https://kihuenergia.kihu.fi/tuotostiedostot/julkinen/2019_jar_aikuisvest_sel71_85829.pdf