Hyvä vai paha stressi?

Stressillä ei ole täsmällistä tieteellistä määritelmää ja termiä käytetään hyvin laajasti eri yhteyksissä. Yleensä stressillä kuitenkin tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia,
että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät. Miltei mikä tahansa, myönteinen tai kielteinen, muutos voi vaikuttaa yksilöön stressaavasti. Mikään ärsyke ei siis sinänsä stressaa, vaan reaktio riippuu yksilön vastustus- ja sietokyvystä sekä erityisesti näkökulmista ja asenteista.

Lyhytkestoinen stressi

Yleensä stressi mielletään negatiiviseksi ilmiöksi, mutta sillä on erilaisia vaikutuksia riippuen siitä, puhutaanko lyhyt- vai pitkäkestoisesta stressistä. Fysiologisesta näkökulmasta stressi tarkoittaa elimistön kohonnutta vireystilaa, jolloin autonomisen hermoston ns. kaasu eli sympaattinen aktiivisuus on vallalla. Stressi on kehon normaali reaktio, joka nostaa vireystasoa. Reaktio käynnistyy, kun ärsyke ei vastaa turvalliseksi hahmotettuja mielikuvia, jolloin aistien toiminta tehostuu.

Lyhytkestoisessa stressireaktiossa keho aktivoituu, syke nousee ja energiankäyttö tehostuu, jotta tilanteeseen pystyttäisiin reagoimaan tehokkaasti. Lyhytaikainen stressi ei yleensä aiheuta ongelmia, vaan päinvastoin, se saa ihmiset tekemään parhaansa. Stressistä on hyötyä esimerkiksi silloin, kun sinun täytyy saada työtehtävä
valmiiksi määräaikaan mennessä.

Lyhytkestoisessa stressireaktiossa sympaattinen hermosto aktivoituu puolustamaan elimistöä. Hypotalamuksen, aivolisäkkeen ja lisämunuaisen (HPA-akseli) aktivoituminen erittää stressihormoneja
verenkiertoon käynnistäen ”taistele tai pakene” -reaktion, jonka seurauksena elimistön energiansaanti ja fyysinen suorituskyky tehostuvat. Sen vaikutukset näkyvät esimerkiksi sykkeen ja hengitystiheyden nousuna. Myös kipua lievittävien endorfiinien eritys lisääntyy stressireaktion aikana. Nämä muutokset auttavat ihmistä suoriutumaan lyhytkestoisesta stressistä.

Kun lyhytaikainen stressitilanne on ohi, keho rauhoittuu ja palautuu homeostaasiin eli tasapainotilaan. Tai niin pitäisi tapahtua ja tapahtuu silloin, kun stressi on tasapainossa. Toisin sanoen hyödyllinen stressi saa meidät toimimaan tehokkaasti tarvittaessa, mutta ei estä palautumista unen ja rentoutumisen aikana.

Pitkäkestoinen stressi

Pitkään jatkuessaan stressi pitää vireystasoa jatkuvasti korkealla, heikentäen parasympaattisen hermoston toimintaa, joka saattaa estää palautumisen kokonaan. Jatkuva kiire, epäterveelliset elämäntavat ja liiallinen huolehtiminen ylläpitävät korkeaa vireystilaa ja estävät kehoa rauhoittumasta. Mikäli yöuni, vapaa-aika eikä viikonloppu riitä palautumiseen, silloin voi olla kyse pitkittyneestä stressistä.

Suuri osa stressioireista selittyy niin sanotulla stressikäyttäytymisellä. Stressaantunut henkilö käyttää useammin ja enemmän alkoholia, tupakoi, syö epäterveellisesti sekä harrastaa liian vähän liikuntaa ja ulkoilua.
Epäterveellisten elämäntapojen seurauksena kunto heikkenee, ylipaino lisääntyy, terveys pettää ja stressin hallintakyky heikkenee. Stressi altistaa siis stressikäyttäytymiselle ja stressikäyttäytyminen stressille.

Stressitilanteen purkamiseen on kaksi vaihtoehtoa. Joko tilanne tulee purkaa rentoutumalla tai vaihtoehtoisesti
liikkumalla. Stressiä ei kuitenkaan kannata kasata stressin päälle, eli jos henkilö on jo valmiiksi kuormittunut, tulee liikunta mitoittaa tilanteeseen nähden elvyttäväksi, palauttavaksi sekä tilannetta tasapainottavaksi.

Subscribe

Get the latest in wellness innovation.